Ruotsin ja Venäjän kautta EU:hun eli lyhyt katsaus Suomen ja Vähä-Kössin historiaan

Teksti: Elisa Niittymaa

Tuomolan Pentti on tutkinut Vähä-Kössin sukua 1700-luvun lopulle asti. Jotta me nettipolven edustajat voisimme ymmärtää edes jotain menneistä, lyhyt katsaus entisiin tapahtumiin lienee paikallaan. Ehkä kaikkien lempiaine ei ole ollut koulussa historia eivätkä kaikki ole Hovimäkeänsä seuranneet. Oripään historiasta tiedetään, että 1600-luvulla elettiin vaikeita aikoja: nälkää, köyhyyttä ja sotia riitti varmasti esi-isillemmekin. Mutta niistä selvittiin ja elämä jatkui.

Kun Antti Matinpoika Kössi syntyi vuonna 1794, Suomi oli Ruotsin itäinen maakunta ja Napoleonin politiikka muhi vasta hänen päässään. Suomen sodan lopputuloksena Suomi liitettiin autonomiseksi alueeksi Venäjän keisarikuntaan. Vanhat Ruotsin vallan aikaiset lait säilyivät ja keisari Aleksanteri I sanoi, että Suomi oli ”korotettu kansakuntien joukkoon”. Mitä Antti Matinpoika mahtoi tietää tästä? Hän kävi varmaan kirkossa kuulemassa viralliset tiedotukset, mutta emämaan vaihdos ei varmasti merkinnyt hänelle kovin paljon. Jokapäiväisessä elannossa oli työtä kädet täynnä.

Venäjän keisareista ja kenraalikuvernööreistä tiedetään, että toiset heistä olivat Suomen ystäviä enemmän kuin toiset ja 1800-luvun mittaan Suomeen kohdistui sortotoimia ja välillä vapaampia aikoja. Jännitettiin sitä, pitääkö suomalaisten sotilaiden osallistua Venäjän loputtomilta tuntuviin, uuvuttaviin sotiin. Helsingistä tuli pääkaupunki, jonne vain harvalla kössiläisellä oli asiaa.

Autonomian aikana Suomi oli maalaisyhteiskunta. Vaikka suvussamme oli käsistään taitavia nikkareita, kraatareita ja ompelijoita, maatilkkujen viljeleminen oli useimmille elinehto. Meillä täällä Länsi-Suomessa harrastettiin peltoviljelyä, idässä kaskettiin. 1800-luvun mittaan muutkin elinkeinot alkoivat nostaa päätään: metsät, merenkulku sekä laiva- ja metalliteollisuus antoivat myös leipää monelle. Kotiteollisuus oli hyvä lisätulonlähde. Suomessa oli vuonna 1800 asukkaita 0,83 miljoonaa ja sata vuotta myöhemmin 2,66 miljoonaa. Ajanjakso oli näin jälkikäteen katsottuna hyvää aikaa, vaikka esimerkiksi 1860-luvulle osuivat raskaat nälkävuodet. Kaupungit alkoivat kasvaa. Oma markka ja rautatie helpottivat kauppaa ja kulkuyhteyksiä. Osattiin lähteä rapakon taakse tavoittelemaan onnea.

Kulttuurissa 1800-luku oli tärkeä ajanjakso. Vanhat tutut nimet Snellman, Lönnrot, Runeberg, Topelius, Kivi, Canth ja Aho, Leino, Sibelius, Järnefeltin taiteilijaperhe ja Gallen-Kallela loivat taiteessaan pohjaa suomalaiselle identiteetille ja oman kansakunnan synnylle. Kirkolliset herätysliikkeet levisivät yli maan. Suomesta alkoi vähitellen muodostua Suomi. Koululaitoksen kehitys takasi sen, että yhteiskunnassa voitiin nousta talonpoikaisestakin taustasta korkealle. Ja naiset saivat äänestää, ensimmäisinä Euroopassa, jo vuonna 1906!
Meidän nykyisten kössiläisten vanhemmat ja isovanhemmat, nämä juhokustaat ja olgajosefiinat, kokivat Suomen itsenäistymisen vuonna 1917. Ensimmäinen maailmansota mullisti Euroopan suurvaltapolitiikkaa ja Venäjän osana Suomikin liitettiin mukaan maailman myllerryksiin. Varsinaisia sotatoimia Suomessa ei kyllä ollut.

Vuosi 1918 oli vaikea nuorelle kansallemme. Sukumme ei ole erityisen poliittinen ja joukostamme lähti jonkin verran väkeä molemmille puolille, punaisiin ja valkoisiin. Mutta monet ovat ehkä unohtaneet, että samoihin aikoihin Suomeen valittiin kuningas, saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl. Olisivatko asiat nykyisin toisin, jos meillä olisikin perinnöllinen kuninkuus kuten Pohjolan lähinaapureissa? Voisi jännittää prinsessojen naimakauppoja eikä tarvitsisi murehtia Ahtisaaren lonkkavikoja, Koiviston ulkopoliittisia linjauksia tai Halosen hurjaa menneisyyttä…

Luulen, että uudempi historia on useimmille lukijoille vanhaa tutumpaa. Presidentit Ståhlbergistä Haloseen vaihtuivat ja pääministerit johtivat hallituksia monenlaisissa vaiheissa. Talvisodan päättymisen päivä, 13. maaliskuuta 1940, jäi väkevästi vanhemman väen mieleen. Puhuttiin talvisodan ihmeestä ja sellaisena se varmaan koettiin. Itsenäinen isänmaa ei ole itsestäänselvyys. Sotaveteraaneja ei vuosikymmeniin arvostettu, mutta aika muuttuu ja Adolf Ehrnroothin kaltaiset isämaan puolustajat on nostettu kansakunnan ikoneiksi – globalisoituneessa EU-Suomessa.

50-luvun isot ikäluokat kansoittivat kylät ja koulutiet. Myöhemmin tulivat rock, rauha ja rakkaus. Ja syntyi sukupolvi, joka päätyi peruskouluun, opiskeli joukko-oppia ja imeskeli fluoritabletteja. Maaseutu alkoi autioitua 70-luvulla ja peltoja pantiin pakettiin. Kyläkoulut lakkautettiin. Oripäässäkin on jäljellä enää Kirkonkylän ala-aste. Mutta Oripäässä sentään syntyy vauvoja niin, että neuvolan täti joutui syömään hattunsa vedonlyönnin hävittyään. Hän oli sitä mieltä, ettei lapsia tule pikkukuntaan kahtakymmentä vuodessa. Uusia kössiläisiä syntyy – ja se on elävän suvun merkki!